10/04/2025
Mitä vetytalouden kehittäjät voivat oppia teollisuushistoriasta
Vetytaloudessa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja, sillä kehittymässä on kokonaan uudenlainen teollisuuden haara, jonka keskeiset elementit ovat vasta muotoutumassa. Tilanne ei ole uusi. Vastaavanlaisia hetkiä on löydettävissä Suomen teollisuushistoriasta. Tarkastelen tässä blogissa eroja ja yhteneväisyyksiä nykyhetken ja historian välillä esimerkkien kautta.
Sijainti aina tärkein toiminnan edellytys
”Gustav Wrede sai senaatilta luvan perustaa Varkauteen ruukin vuonna 1815. Syynä ruukin sijoittamiseen Varkauteen oli pääasiassa hyvät vesistöalueet, kosket voiman saamiseksi, sekä suuret metsäalueet lähistöllä.”
Vetytalouden hankkeita tarkasteltaessa sopiva sijainti on edelleen tärkein toiminnan edellytys. Raaka-ainetta, eli nykyisin sähköä pitää olla saatavilla. Tänä päivänä senaatin roolia käyttävät luvitusviranomaiset sekä sähköverkonhaltijat Fingridin johdolla. Aina täytyy muistaa, että sijainnissa keskeistä on lopputuotteen toimittaminen markkinoille, jolloin esimerkiksi satamaympäristöt ja mahdolliset tulevaisuuden vetyputkiston solmukohdat ovat erityisen houkuttelevia sijoituspaikkoja tuotantoinvestoinneille.
Hankekehittäjät ovat teollisuuden murroshetkissä moninaisia
”Pitkäkosken puuhiomo ja paperitehdas perustettiin Sippolan Ruotilan kylään vuonna 1916. Se havaittiin hyväksi tehdaspaikaksi ja koski vuokrattiin opettaja V.J. Häklin nimiin viideksikymmeneksi vuodeksi. Muut yhtiön toimeenpanijat olivat insinööri E. Niinikoski, maanviljelijä A. Huovila, toimitusjohtaja J. Vitikainen ja sahanasettaja E. Rautaheimo.”
Myös vetytalousinvestointeja kehittävät hyvin erilaiset toimijat. Kun tutkii Suomen hankkeiden takana olevia tahoja, löytyy mm. alueellisia kehitysyhtiöitä ja kuntia, energiayhtiöitä, teollisuusyrityksiä, ammattimaisia hankekehittäjäyrityksiä sekä erilaisia startup toimijoita. Toimijoilla on erilaiset lähtökohdat ja edellytykset kehittää hankkeita kaupalliseen vaiheeseen.
Teknologian kehitys tehokkuuden takaajana
”Tampereen Finlaysonin alueen vuonna 1837 valmistuneessa modernissa teollisuuslaitoksessa käytettiin ensi kertaa kantavina rakenteina valurautapylväitä väliseinien sijaan, mikä mahdollisti tuotannon toteuttamisen kokonaan uudella lailla. Samassa rakennuksessa oli myös Englannissa kehitetty palonsammutuslaitteisto, joka turvasi tuotantoa ajan isoimmalta uhalta, eli tulipaloilta.
Tuotantolaitteista Suomessa oli jo kokemusta ennen tehtaan perustamista, sillä James Finlaysonin valmisti jo vuonna 1820 konepajassaan karstaus- ja kehruukoneita villan ja pellavan kehruuta varten. Koneet eivät kuitenkaan käyneet kovin hyvin kaupaksi ja Finlayson päätti siirtyä tuotantotoimintaan.”
Vetytalouden teknologiaratkaisuissa voimme hyödyntää hyvin vanhoja ja koeteltuja teknologioita (esim. Haber-Bosch & Fischer–Tropsch synteesit). Toisaalta tarvitsemme myös kokonaan uutta teknologiaa ja varsinkin sellaista, joka on toteuttavissa massatuotantona. Esimerkiksi vedyn varastointi sekä siirto kovissa paineissa vaatii vielä teknologian kehitystä. Keskeistä on myös tunnistaa, että koetellunkin teknologian tehokkuutta ja toimintaikkunaa on pakko parantaa, jotta kokonaisuuksista saadaan kannattavia.
Osaamista löytyy myös kotimaasta
”Tampereen Finlaysonin tehtaiden vahva kehittäjä Carl von Nottbeck pääsi ylioppilaaksi Tartossa ja valmistui koneinsinööriksi Zürichin teknillisestä korkeakoulusta, jonka jälkeen oli 1870-luvun lopulla työssä Yhdysvalloissa Thomas Edisonin tehtailla. Täällä hän muun muassa tutustui hehkulamppujen käyttöön valaistuksessa ja palattuaan Suomeen vuonna 1881 yhdessä Istvan von Fodorin kanssa hankki sähkövalaistuksen Finlaysonin Tampereen puuvillatehtaan Plevnan kutomosaliin.”
Historiassa teknologinen osaaminen on lähes täysin haettu ulkomailta, mutta nykyään meillä on kansainvälisen tason vetytalouden osaamista ja koulutusta saatavilla myös kotimaassa. Lisäksi meille on muodostunut metsäteollisuuden investointien toteuttamisen kautta vahva teollinen perintö, jonka ansiosta voimme edistää investointeja nopeasti sekä kehittää teknologiaa.
Ikiaikainen pyrkimys korkeamman lisäarvon tuottoon
“1800-luvulla teollistuminen lähti liikkeelle ruukeista ja vesisahoista, joista seuraava askel olivat konepajat. Tämä esimerkiksi loi perustan laivanvalmistukselle ja kun Saimaan kanava avautui 1856, avasi se kokonaan uusia korkeamman lisäarvon markkinoita myös Sisä-Suomeen ja uusi tarve kasvoi. Vastaavasti 1900-luvulla vahvasti kehittynyt metsäteollisuus aloitti tuotannon, sahatavaralla, jatkuen selluntuotantoon ja lopulta paperiin.”
2000-luvun alussa elettiin vastaavaa vetybuumia ja puhuttiin muun muassa vetyautoista. Woikoskelle perustettiin jopa vedyn tankkausasema. Näistä ajoista hankkeissa on edetty yhä enemmän korkeamman lisäarvon tuotteiden suuntaan, kuten e-polttoaineisiin (metanoli ja eSAF) ja vihreään ammoniakkiin. Lisäksi tutkimustasolla haetaan ratkaisuja mm. synteettiseen proteiinien tuotantoon.
Talous ja toiminnan kannattavuus ratkaisevat
“Matti Roiha -niminen liikemies halusi perustaa tehtaan Simpeleelle, minkä vuoksi hän osti Juvakosken ympäristöineen. Tarkoituksena oli perustaa lumppupaperia tuottava tehdas, mutta yritys päätyi pian vararikkoon ja hanke tyrehtyi. Vuonna 1899 perustettiin uusi yhtiö, Oy Atlas, jonka toimitusjohtajana samainen Matti Roiha oli. Tälläkin kertaa rakentaminen pysähtyi vuona 1902 konkurssiin. Vuonna 1905 töitä jatkettiin ja tällä kertaa hanketta edisti Ab Simpele niminen yhtiö. Tällä kertaa ensimmäiset koneet saatiin paikkakunnalle ja tuotanto käynnistyi lopulta vuonna 1906.”
Aivan samalla lailla hankkeen ja lopullisen toiminnan kannattavuuden varmistaminen on keskeistä tänä päivänä. Esimerkiksi Neste ilmoitti vetäytyvänsä vetyinvestoinnistaan Porvoossa vuonna 2024 haastavien markkinaolosuhteiden ja taloudellisen tilanteen takia. Uusien investointien tekeminen edellyttää kriittistä harkintaa. Keskeistä on tarkastella sekä itse investointikustannusta, että laitoksen operatiivisia toimintaedellytyksiä.
Turvallisuus on keskeistä
“Röyttän saha oli Torniossa Selleen saaressa sen Röyttänniemen alueella vuosina 1862–1982 toiminut saha. Sahan ensimmäinen jakso oli vuosina 1862–1928, jonka päätti sahan tuhonnut ankara tulipalo. Sen jälkeen sahaustoimintaa jatkettiin vasta vuonna 1951, jatkuen aina vuoteen 1985.”
Vetytalouden hankkeissa turvallisuuden varmistaminen on yksi keskeisimmistä osa-alueista. Keskeisimmät riskit liittyvät koviin paineisiin, vedyn räjähdysherkkyyteen, sekä esimerkiksi jalosteiden myrkyllisyyteen. Vaikka teollisuuden turvallisuudessa on edistytty paljon, ovat riskit edelleen olemassa. Viimeisimpänä esimerkkinä toteutuneesta riskistä on Venatorin titaanioksiditehdas, jossa vuonna 2017 räjähdyksen aiheuttaman tulipalon seurauksena tehdas jouduttiin sulkemaan.
Geopolitiikka vaikuttaa liiketoimintaan
”Krimin sota 1853–56 vaikeutti merkittävästi perinteistä kauppaa tervalla ja puutavaralla Eurooppaan, koska liikenne Itämerellä oli haastavaa. Toisaalta Suomen laivanrakennusteollisuus lähti kehittymän sodan aikana, sillä Suomessa oli kyvykkyys rakentaa höyryfregatteja, joita Venäjän laivasto halusi käyttönsä.”
Aivan samoin tänä päivänä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä muu globaali geopoliittinen liikehdintä ovat luoneet epävarmuutta markkinoille ja uusiin investointeihin. On myös mielenkiintoista huomata, että Itämeri on osoittautunut jälleen geopolitiikan yhdeksi näyttämöksi, joka on huomioitava esimerkiksi suunniteltaessa alueen vetyputkistoja.
Työllistäminen ja arvoketju
”Vuonna 1912 Wilh. Schaumanin faneritehdas Oy aloittaa vanerituotannon Jyväskylän Lutakossa ja vuoden loppuun mennessä se työllisti 141 työntekijää. Vuonna 1919 työntekijämäärä kasvoi 520, mikä oli lähes 10 % koko Jyväskylän asukasmäärästä (Vuonna 1919 Jyväskylässä asui 5523 henkeä).”
Vastaavasti nykyiset vetytalouden tuotantoinvestoinnit pyritän toteuttamaan mahdollisimman automaattisiksi, jolloin niiden työllistämisvaikutus tulee olemaan hyvin maltillinen. Vetytalouden arvoketjun kautta työllistämismahdollisuudet ovat kuitenkin paljon merkittävämmät.
Mitä voimme oppia historiasta ja miltä tulevaisuus voisi näyttää
Kuten edeltä huomataan, moni vetytaloudessa ajankohtainen aihe on ollut tärkeä jo historiassa. Toki kentälle on tullut myös uusia elementtejä, joihin on tärkeää reagoida. Mielestäni keskeisiä huomioita tulevaisuudessa ovat ainakin seuraavat:


Lähteitä
- Wikipedia
- Vuokko Lepistö JOKO TEILLÄ ON PRIMUSKEITIN? HT181_opt.pdf;jsessionid=ED0A5DF1F87439AB6A91B2A440B51FEB
- Varkauden teollisuushistoria – Saranat
- Simpeleen tehtaat – Paperiliitto
- Tehdastyö on raskasta – HiMa
- Historiikki.pdf
- TERWAN HISTORIA
- AnnalesC393Auvinen.pdf;jsessionid=6D546773A86F3F27D4EC036F0CA16226
- B_11.pdf;jsessionid=2D13309BDD1C33C91C152C55DF455A22
- Elinkeinoluvat ja talouselämän monipuolistuminen 1800-luvun alun Suomessa | Ennen ja nyt: Historian tietosanomat
- Tietoa_jyvaskylasta_vaestokehitys1837-2017.xlsx
- Jyväs-Helmi Oy: Lutakon historiaa(html, jpeg) Jyväskylä: Jyväs-Helmi Oy.
Kuvat
- Fiskarssin ruukki, Ståhlberg K.E., Museovirasto
- Havainnekuva vetylaitos, Green North Energy
- Koski. Joen varrella metsää. Ranta kivikkoinen., Heikel Matti, Lapin maakuntamuseo
- Finlaysonin kutomosali, Plevna, Vapriikin kuva-arkisto
- Lauritsala, Saimaan kanava, Etelä-Karjalan museo
- Röyttän sahan palo, Kemin historiallinen museo
- Sisäkuva Schaumanin vaneritehtaasta, Keski-Suomen museo
Lue lisää
Skaalaaminen
Haluamme nopeuttaa biotaloutta ja kiertotaloutta edistävien teollisuushankkeiden toteutusta. Tärkeä työkalu tässä työssä on kehittämämme skaalausmalli.
Vähähiilinen energia ja vetytalouden ratkaisut
Olipa yrityksesi sitten energiateollisuuden tai muun teollisuudenalan toimija, soveltuvat palvelumme tarpeisiinne. Vähähiilisiin hankkeisiin lukeutuu esimerkiksi erilaisia lämpöpumppuihin, sähkökattiloihin tai muita sähköistymiseen liittyviä toteutuksia, joista voimme yhdessä valita tarpeisiinne soveltuvimmat ratkaisut.