Biokaasu on ilmastoystävällinen ratkaisu, jota Suomi nyt tarvitsee

Ukrainan sota on ajanut meidät tilanteeseen, jossa venäläisestä maakaasusta pitäisi päästä nopeasti irtaantumaan. Helpoiten kestävä korvaaminen tapahtuu biokaasulla, jonka käyttöönotto ei vaadi suuria muutoksia infraan. Biokaasu on myös ympäristöystävällinen ratkaisu, jonka avulla pystytään vaikuttamaan niin kasvihuonekaasujen vähentämiseen, kiertotalouden edistämiseen kuin ravinnekiertojen sulkemiseen. Biokaasun saatavuus on kuitenkin vielä rajallista ja sen tuotantoon tarvitaan panostusta.

Ukrainan sota on ajanut Euroopan energiakriisiin, jossa keskeiseen rooliin on noussut maakaasun saatavuus Keski-Euroopassa. Osalla Euroopan maista osuus Venäjältä tuotavasta maakaasusta on lähes kuudesosa maan kokonaisenergiankulutuksesta, mikä tekee siitä irtaantumisen erittäin haastavaksi.

Suomen tilanne ei ole yhtä kriittinen, sillä vastaava osuus meillä on alle 3 %. Tällä hetkellä maakaasusta karkeasti puolet käytetään teollisuudessa ja puolet sähkön ja lämmön tuotannossa, missä sitä on mahdollista korvata esimerkiksi tankkereilla tuotavalla LNG:llä, puulla, kivihiilellä ja turpeella.

On kuitenkin muistettava kestävyysnäkökulma: maakaasun korvaaminen toisella fossiilisella polttoaineella voi olla väliaikaisratkaisu akuuttiin kriisiin, mutta suunta on otettava jo vahvasti kestävämpään siirtymään.

Teollisuusyritysten kannalta tilanne on haastava

Teollisuusyrityksille maakaasusta irtaantuminen voi vaatia hyvinkin merkittäviä teknologisia panostuksia, joita on vaikea toteuttaa nopeasti. Yksi mahdollinen ratkaisu on sähköistyminen, jossa maakaasua käyttävät teolliset prosessit korvataan sähköä hyödyntävillä prosesseilla. Joissain tapauksissa on myös mahdollista hyödyntää epäsuoraa sähköistämistä, jolloin keskiöön nousevat lämpöpumput ja priimaukseen käytettävät sähkövastukset.

Kaikista helpoiten maakaasun korvaaminen tapahtuu suoraan biokaasulla, jolloin olemassa olevaan infraan ei tarvitse tehdä suuria muutoksia. Teollisuudessa monet toimijat haluaisivatkin nyt hyödyntää biokaasua osana maakaasusta irtaantumista, ja toisaalta maatalouden elinkyvyn ja huoltovarmuuden varmistaminen ovat nousseet yhä tärkeämmiksi teemoiksi.

Biokaasuhankkeille tarvitaan julkista tukea

Biokaasuhankkeiden tukemiseen tarvitaan tässä tilanteessa erilaisia elementtejä, joista yksi työkalu on vuonna 2022 voimaan tullut laki uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä. Siinä biokaasu tulee tietyin rajoituksin osaksi jakeluvelvoitetta.

Tätä kirjotettaessa lakiin on esitetty Ukrainan sodan takia muutosta, jossa jakeluvelvoitteen osuuden kasvattamisen aikataulua lykätään. Huomionarvoista on, että kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun lisävelvoitetta ei ole tarkoitus muuttaa tällä esityksellä.

Julkisen hallinnon taholta biokaasuhankkeita tulisi tukea myös muilla keinoilla, kuten selkeyttämällä ja yhtenäistämällä tukikokonaisuuksia toimijoille. Tämä helpottaisi erityisesti pienempien toimijoiden hankevalmisteluja sekä yhteistyöhankkeita, joissa osallistuu useampi toimija. Myös erilaiset hyötyyn perustuvat rahoitusinstrumentit, joissa lainan hinta on sidottu hankkeen tuottamaan ympäristöhyötyyn, helpottaisivat hankkeiden käyntiin lähtemistä.

Myös veroratkaisuilla on merkitystä

Veroratkaisuilla on osaltaan vaikutusta sekä hankkeiden kannattavuuteen että markkinan kehittymiseen. Biokaasun näkökulmasta olennaisia ovat valmistevero sekä sähkövero.

Biokaasu säädettiin valmisteveron alaiseksi polttoaineeksi vuoden 2022 alussa, poikkeuksena kestäväksi luokiteltu biokaasu, jota käytetään lämmitykseen. Biokaasun tuottajalla täytyy olla Energiaviraston hyväksymä kestävyysjärjestelmä, jotta kaasu voidaan luokitella kestäväksi ja tätä kautta verovapaaksi. Muussa tapauksessa kaasusta maksetaan täysi biokaasun valmistevero myös lämmityskäytössä.

Sähköveron osalta teollinen kierrätysmateriaalien valmistus ja jalostus oikeuttavat energiaverotukeen, koska käytännössä näiden laitosten käyttämä sähkö kuuluu alempaan sähköveroluokkaan II. Biokaasun suhteen tulkinta on vielä hieman epäselvä, mutta alemmalla veroluokalla on luonnollisesti vaikutusta laitosten kannattavuuteen.

Ohjauskeinoissa on muistettava ennakoitavuus

On myös muistettava, että jossain vaiheessa rajallista biokaasun tuotantoa joudutaan mahdollisesti ohjaamaan sinne, missä sen käytöstä saa suurimman hyödyn ja parhaan vaikuttavuuden ilmastomielessä. Nämä ohjauskeinot on mietittävä tarkkaan ja niistä on viestittävä ennakoidusti, jotta toimijat osaavat mukautua muuttuvaan tilanteeseen.

Kokonaisuudessaan kaikissa julkisen vallan ohjauskeinoissa on tärkeää muistaa ennustettavuus, jotta toimijat uskaltavat lähteä edistämään hankkeita. Lisäksi julkisen vallan olisi tärkeää suoraviivaistaa luvitusprosessia sekä selkeyttää rahoitus- ja tukikonsepteja.

Biokaasualan houkuttelevuutta tulee aktiivisesti edistää

Kiertotalous ja uusiutuvien energialähteiden tuotantohankkeet ovat tällä hetkellä todella kiinnostavia rahoituskohteita, sillä panostaminen puhtaisiin ratkaisuihin nähdään keskeisenä riskienhallintatyökaluna. Kehitys voimistunee erityisesti biokaasun suhteen, sillä sen avulla voidaan vaikuttaa useampaan kestävyyden alueeseen: kasvihuonekaasujen vähentämiseen, kiertotalouden edistämiseen ja ravinnekiertojen sulkemiseen.

Sijoittajat katsovat mahdollisuuksia kuitenkin kokonaisvaltaisesti suhteessa muihin kohteisiin. Näin ollen olisi tärkeää pyrkiä edistämään biokaasualan houkuttelevuutta sijoituskohteena. Suomessa alan imagoon ovat vaikuttaneet erään edesmenneen teknologiatoimittajan tekniset ja liitetaloudelliset haasteet, joka lopulta realisoituivat konkurssina ja useana keskeneräiseksi jääneenä laitoshankkeena. Uusia toimijoita on kuitenkin tullut alalle, ja myös vireille nousevat hankkeet ovat lisääntyneet.

Huomionarvoista Suomen markkinassa on myös alan jakaantuminen yhteen vahvaan toimijaan eli Gasumiin ja epähomogeeniseen pienten toimijoiden joukkoon. Tämä voi osaltaan heikentää sijoittajien kiinnostusta alan hankkeita kohtaan. Varsinkin pienissä hankkeissa teknologiset ja liiketoiminnalliset riskit korostuvat, mikä heijastuu hankkeiden rahoitukseen.

Jatkossa yhteistyö on avainasemassa

Alalla on selkeästi tilaa teknologiatoimittajalle, joka pystyy toteuttamaan laajan mittakaavan hankkeita. Osaltaan teknologian kehitystä rajoittaa osaamisen puute sekä hanketoimijoiden että viranomaisten puolella. On tärkeää huomioida, että biokaasun tuotanto vaatii poikkitieteellistä osaamista. Esimerkiksi raaka-aineen epähomogeenisuus on vaikeuttanut laitosten monistettavuutta ja skaalautuvuutta teknologisessa mielessä.

Tyypillisessä hankkeessa tarvitaankin osaamista lähtien aina biologiasta, suunnittelusta ja logistiikasta päätyen aina rahoitukseen ja kannattavuuteen asti. Tästä syystä on erityisen tärkeää ”hankkeistaa” kokonaisuus osaksi laajempia ekosysteemejä ja yhteistyöverkostoja.

Mikä on tulevaisuudessa biokaasualan rooli?

Varmaa vastausta on vaikea antaa, mutta uskon, että lyhyellä tähtäimellä se tulee olemaan yksi merkittävä toimija fossiilisesta energiasta irtaantumisessa. Eri skenaarioiden mukaan biokaasun tarpeeksi on arvioitu 4–11 TWh jo ennen Ukrainan sotaa, ja meneillään oleva kriisi nopeuttaa tätä kehitystä.*

Akuutin tilanteen jälkeen fokus siirtyy oletettavasti enemmän biokaasun käytön laajentamiseen ja uusien käyttötapojen kartoittamiseen. Huoltovarmuusnäkökulma tulee olemaan yksi biokaasun käytön laajentumista edistävä näkökulma, ja se osaltaan raivaa tietä kaasujen yhä monipuolisemmalle käytölle liikenteessä ja teollisuudessa.

Uskon, että tulevaisuudessa käytämme synteettistä metaania, biometaania, biokaasua ja vetyä, ja se avaa ovia myös muille sähköpolttoaineille ja vetytalouden ratkaisuille.

* Vuonna 2020 biometaanin tuotanto oli Suomessa noin 110 GWh ja biokaasun tuotanto noin 768 GWh (yhteenlaskettu määrä vastaa noin 3,5 % vuoden 2020 maakaasun käytöstä Suomessa).