Energiakriisi vai kasvukipuja?

Energiakriisiin esitetyt ratkaisukeinot ovat olleet tiedossa jo pitkään – nyt käsillä olevien haasteiden ratkaisuun tulisi tarttua. Suomessa metsäteollisuus tuottaa suuren osan uusiutuvasta energiasta, mutta käyttää samalla paljon energiaa. Erityispiirteisiimme kuuluu myös kaukolämpöverkosto, joka mahdollistaa eri lähteistä peräisin olevan lämmön laajamittaisen jakamisen. Tarvitsemme panostuksia muun muassa kiertotalouden edistämiseen ja energian varastointiin.

Energiakriisiin liittyviltä otsikoilta on ollut vaikea välttyä viime kuukausina. Yhden määritelmän mukaan kriisi on kuitenkin ihmisen tai organisaation kohtaama uusi tilanne tai käännekohta, jossa aiemmin opitut ongelmanratkaisukeinot eivät välttämättä enää toimi. Isossa kuvassa energiamarkkinoilla vallitseva tilanne ei oikeastaan täytä tätä kriisin määritelmää.

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva systeemi on joka tapauksessa kulkemassa kohti loppuaan. Nyt vääjäämätön kehityskulku on vain hypännyt pakotetusti eteenpäin, mikä tuottaa toki enemmän yhtäkkisiä kasvukipuja kuin hallittu muutos. Suunta pitkän ajan kehityksessä ei kuitenkaan ole muuttumassa.

Tarpeesta ja keinoista on vallinnut jo kauan selkeä konsensus

Energian hinta on luonnollisesti monelle kotitaloudelle, yritykselle ja yhteisölle lievästi sanottuna haastava. Esitetyt ongelmanratkaisukeinot, kuten energia- ja resurssitehokkuuteen sekä uusiutuvaan energiaan aktiivisesti panostaminen, ovat kuitenkin tuttuja jo vähintään edellisen vuosikymmenen ajalta. Selviytymisen eteen ei tarvitse tehdä mitään uutta tai yllättävää.

Ne yksityishenkilöt, yhteisöt, yritykset sekä valtiot, jotka ovat tarttuneet toimenpiteisiin etupainotteisesti, eivät välttämättä kohtaa kriisiä lainkaan. Paljon suuremman kriisin siemen piileekin jatkuvassa fossiilisten polttoaineiden käytössä.

Suomi on tähdännyt nopeaan muutosvauhtiin

EU:n ja Suomen tietä kohti hiilineutraaliuutta on esitetty sekä EU:n yleisessä että Suomen omassa tiekartassa. EU tavoittelee hiilineutraaliuden saavuttamista vuonna 2050, kun taas Suomen pyrkimykset ovat huomattavasti kunnianhimoisemmat: maamme haluaa olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Omat tähtäimensä ovat esittäneet myös esimerkiksi Japani ja Kiina.

Tavoitteisiin pääsemiseksi olisi joka tapauksessa tarvittu toimenpiteitä, joista osa olisi pakostakin aiheuttanut kipua ainakin joillekin tahoille. Tästä saadaan nyt hieman esimakua, kun toimiin joudutaan ryhtymään kertarytinällä. Tarvittavien tehtävien lista on silti edelleen massiivisen pitkä, eikä suunnitelmien toteuttaminen tule olemaan helppoa.

Suomen energiajärjestelmään vaikuttaa se, alkaako metsäteollisuus hyödyntää sivuvirtojaan enemmän muihin tarkoituksiin kuin energiantuotantoon, jolloin tarvitaan korvaavaa energiantuotantoa.

Pitkän ajan tiekartoissa on usein perspektiiviongelmia

Kun tavoite asetetaan riittävän kauas tulevaisuuteen, epämiellyttävimpiä toimenpiteitä ei ole pakko ryhtyä suorittamaan kuluvalla vaalikaudella – tai juuri nyt. Suomen tai EU:nkaan hiilineutraalius ei ratkaise globaaleja ilmasto-ongelmia, jos kasvun vaatima lisätuotanto ja sen päästöt ulkoistetaan. Talouskasvun, kulutuksen ja energiankulutuksen välinen kova sidos on vielä katkaisematta, mikä on osa ongelmaa.

Energiantuotannon päästöttömyyden lisäksi on oleellista saada kiertotalous toimimaan paitsi kattavasti myös energiatehokkaasti. Kiertotaloudenkin hyödyt tai haitat näet määritellään suurelta osin kiertoprosessien energiankulutuksen ja kyseisen energiantuotannon haittojen kautta. Näiden ja tietenkin myös kiertotalouden hyötyjen todentamiseksi on kehitettävä läpinäkyvää ja kattavaa elinkaariraportointia.

Suomi hyödyntää tällä hetkellä vahvasti puuperäistä biomassaa

Jokaisella maalla ja talousyhteisöllä on omat alueelliset energiajärjestelmiin liittyvät ominaispiirteensä. Suomen erityispiirteitä ovat suuri puuperäisen biomassan määrä suhteessa asukaslukuun ja sitä tehokkaasti hyödyntävä metsäteollisuus sekä kaukolämpöverkosto, johon palaan myöhemmin.

Suomen biomassavarannot mahdollistavat puuperäisen uusiutuvan energian laajamittaisen tuotannon. Poliittisessa päätöksenteossa uusiutuvuus riippuu toki sovituista tarkastelutavoista ja määritelmistä. Biomassa tullaan mahdollisesti määrittelemään EU:n alueella uusiutumattomaksi energiaksi, mikä on Suomen järjestelmän kannalta ongelma.

Metsäteollisuuden vaikutus näkyy niin tuotannossa kuin kulutuksessa

Metsäteollisuus tuottaa tällä hetkellä suuren osan Suomen uusiutuvasta energiasta, mutta myös käyttää paljon energiaa. Metsäteollisuus osallistuu muun muassa taajuudentuentaan ja reservimarkkinoille, ja on siten erittäin olennainen toimija Suomen energiajärjestelmässä monestakin näkökulmasta.

Puun tehokkaan hyödyntämisen mahdollistavat prosessit ja logistiikka ovat kehittyneet satojen vuosien aikana nykymuotoonsa. Metsäteollisuus on selvinnyt historiansa aikana monista mullistuksista, kuten tervankäytön päättymisestä ja painopaperin kysynnän romahtamisesta. Se tulee selviämään myös nykykriisistä, eikä pelkästään selviämään, vaan on osa fossiilitonta ratkaisua.

Sivuvirroilla on jatkossakin ratkaiseva rooli

Tällä hetkellä metsäteollisuuden energiantuotanto perustuu suurelta osin hyödyntämättömien sivuvirtojen, kuten ligniinin, polttamiseen. Näin ollen Suomen energiajärjestelmään vaikuttaa se, alkaako metsäteollisuus hyödyntää sivuvirtojaan enemmän muihin tarkoituksiin kuin energiantuotantoon, jolloin tarvitaan korvaavaa energiantuotantoa. Esimerkiksi hukkalämmön hyödyntämiseen perustuvien lämpöpumppuratkaisujen kysyntä saattaa nousta.

Intressi hyödyntää sivuvirtoja fyysisten tuotteiden valmistukseen voi tulla esimerkiksi EU-regulaation kautta tai uusien innovaatioiden ja paremman jalostusasteen tuotteiden muodostuessa mahdollisuuksiksi. Tällöin biomassan käyttö energiana muuttuu vähemmän houkuttelevaksi.

On kuitenkin epärealistista olettaa, että sivuvirtojen polttaminen loppuisi kokonaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Tuotteita tai markkinoita, joilla kyseisiä raaka-aineita voisi hyödyntää, ei ole olemassa läheskään riittävässä mittakaavassa.

Osana kestävää talouskasvua täytyy kiertotalouden käyttöönottoa nopeuttaa. Siihen tehtävät panostukset kantavat hedelmää tulevaisuudessa.

Kaukolämpöverkosto lisää energiajärjestelmän joustavuutta

Mitä enemmän Suomi kaupungistuu, sitä suurempi osa suomalaisista asuu kaukolämpöverkoston alueella. Kaukolämpöverkosto mahdollistaa erinomaisesti monenlaisista lähteistä peräisin olevan lämmön suuren mittakaavan jakamisen ja hyödyntämisen lämmitykseen. Jo nyt hyödynnettyjä tulevaisuuden hukkalämmönlähteitä ovat esimerkiksi

• teollisuuden hukkalämpö
• jätevesien lämpö
• datakeskusten hukkalämpö.

Kaukolämpöverkosto mahdollistaa vaikkapa geotermisen energian tuottamisen ja jakamisen käyttäjille, mikä on kätevä tapa verrattuna yksittäisiin maalämpökaivoihin. Hyvän verkoston etuihin kuuluu myös energiajärjestelmän joustavuuden lisääminen, kun lämpöä pystytään varastoimaan kustannustehokkaasti suuressa mittakaavassa.

Energiaa kannattaa varastoida

On viisasta varautua kasvaviin energian varastointitarpeisiin. Mikäli teollisuuslaitoksen tuotantoprofiili mahdollistaa, kannattaa energiaa pyrkiä varastoimaan tai ohjata käyttöä enemmän yöaikaan. Halpaa sähköä voi varastoida myös lämpöakuissa ja purkaa esimerkiksi prosessihöyrynä.

Optimoitu energian varastointi ja joustava käyttö vaativat hyvää ymmärrystä tulevasta kulutuksesta suhteessa energian hintaan nyt ja seuraavina tunteina tai päivinä. Lyhyen aikavälin kulutuksen ennustaminen vaatii luotettavaa prosessien energiamittarointia, minkä lisäksi tuotettua dataa tulee hyödyntää ja sovittaa energianhintadataan ja -ennusteisiin.

Tarvitaan myös ”zero waste” -ajattelua

Osana kestävää talouskasvua täytyy kiertotalouden käyttöönottoa nopeuttaa. Siihen tehtävät panostukset kantavat hedelmää tulevaisuudessa samoin kuin menneinä vuosina uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen tehdyt panostukset palkitaan juuri nyt.

Hyötyjen todentamiseen pyrkivät elinkaarilaskennat, kuten hiilijalan- ja kädenjälkianalyysit, tulevat pakollisiksi, koska kuluttajat ja rahoittajat osaavat vaatia niitä. Tämän vuoksi yritysten kannattaa kehittää laskenta- ja raportointimenetelmiään välittömästi. Energia- ja materiaalivirtoihin liittyvä kokonaisuus on ajateltava uudelleen, mikä monimutkaistaa ja haastaa hyöty- ja haitta-arviot sekä bisnesmallit.

Toteuttamattomat energiatehokkuuskeinot käyttöön

Kun tarkemmin ajattelee, käsillä olevien ongelmien ratkaisu on suorittaa samoja toimenpiteitä, joita piti tehdä jo ennen kriisiä. Keskeistä on hyödyntää energiankäytön tehostamismahdollisuudet, jotta kasvun vaatima ominaisenergiankulutus on mahdollisimman pieni ja siten myös investoinnit hiilineutraaliin energiantuotantoon pysyvät mahdollisimman kevyinä.

Lähes koko työurani energiatehokkuuden parissa toimineena tiedän, että maailmasta löytyy edelleen surullisen paljon selkeästi suositeltuja – mutta toteuttamattomia – energiatehokkuustoimenpiteitä. On täysin varmaa, että nykyinen hyvinvointitasomme olisi saavutettavissa pienemmällä energiankulutuksella.