Tulevaisuus on muutoksenhallintaa 

Tämä on jatko-osa nro 4 aiemmin julkaistuun blogiin Tuloksiin hallituilla ja suunnitelluilla investoinneilla.

Tutustuessani uuteen ISO45001-standardiin, muutoksenhallinta oli siinä minulle aivan uusi asia: Miten varmistetaan muutostilanteissa, että turvallisuusasiat on huomioitu. Esimerkiksi jos tehtäisiin muutoksia automaatiojärjestelmän ohjauksiin, olisi varmistettava, ettei uusi ohjaus missään tilanteessa aiheuttaisi turvallisuusriskiä. Tähän on olemassa turvallisuuspuolella työkaluja, joiden avulla on mahdollista analysoida muutoksen riskejä. Tämän pohjalta näkisin, että muutoksenhallinta pitäisi olla mukana myös energiatehokkuustoimenpiteissä. Esimerkiksi jos oltaisiin investoimassa prosessiin tulevaan lämpöpumppuun, olisi analysoitava seuraavia asioita: Millaisia vaikutuksia uusi kokonaisuus toisi?; Mitä rajoituksia olemassa oleva prosessi sille asettaisi?; Ennen kaikkea, kuinka varmistettaisiin, että uusi laite otettaisiin käyttöön asianmukaisesti ja käyttäjät ymmärtäisivät sen ajamisen riittävän hyvin? Tallaiseen toimintamalliin en ole energiapuolella törmännyt.

Tästä päästäänkin kohti yhtä turvallisuus- ja energiatehokkuustoiminnan tärkeintä palasta eli ihmistä. Kun uusia toimintamalleja ajetaan sisään, on meillä aina käsissämme muutoksen johtamishanke. Liian usein molemmissa aihealueissa näkee tapauksia, joissa uusi toimintamalli on ohjeistettu ja tämän jälkeen jätetty ”herran haltuun”. Mielestäni tässä vaiheessa ollaan vasta hyvin alkutaipaleella ja tämän jälkeen vaaditaan paljon valvontaa, opastusta ja kehitystyötä, jotta toimintamallin muutoksella saavutetaan haluttu vaikutus. On hyvin tärkeää, ettei ihmistä kaikkine inhimillisine piirteineen unohdeta tehostamishankkeissa, vaan tämä huomioitaisiin jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Osallistaminen on asia, jota käytetään paljon turvallisuusasioissa: Kun henkilö itse pääsee vaikuttamaan muutosprosessiin, adaptoi hän sen paljon helpommin. Vastaavaa toimintamallia olisi hyvä hyödyntää myös esimerkiksi tehokkaampien ajomallien käyttöönotoissa. Osaltaan haasteeseen vastaa myös automaation tuomat mahdollisuudet ja uskon, että tulevaisuudessa koneoppiminen oppii asioita meidän monen puolesta, mutta kokonaan inhimillistä vaikutusta ei voida ainakaan vielä lähitulevaisuudessa sivuuttaa.

Turvallisuuden edistämisessä koulutus on tärkeä osa työtä, jolla varmistetaan, että uudet toimintamallit, ohjeet ja säännöt saadaan koko henkilöstön tietoon. Vastaavasti energiatehokkuustyössä koulutus on mielestäni aliarvostettu kokonaisuus, vaikka esimerkiksi ISO50001-järjestelmä varsin yksiselitteisesti siihen velvoittaakin. Monesti olen kuullut sanottavan, että operaattorithan ajavat joka päivä prosessia, joten kyllä he tietävät kuinka se toimii. Näinhän se on, he ovat prosessin parhaita asiantuntijoita, mutta miksi eri vuorojen välillä on löydettävissä yli 10%:sia eroja ajon energiatehokkuudessa? Uskon, että yksi vastaus tähän on, etteivät käyttäjät ymmärrä energiatehokkuutta kokonaisuutena ja ’se’ käytössä oleva prosessin helppo ajotapa ei välttämättä ole ’se’ taloudellisin. Suunnittelemalla koulutus hyvin, voisi sen vaikutus olla merkittävä esim. mahdollistaen tiedon jaon vuorojen välillä ja avaten eri ajomallien kustannusvaikutuksia. Tämä voitaisiin mieltää yhdeksi tavaksi osallistaa henkilöstöä energiatehokkuustyöhön ja uskon, että tätä kautta olisi saavutettavissa merkittäviä tuloksia.

Kuten tiedetään, tulevaisuutta on hyvin vaikea ennustaa. Mutta edellisen pohdiskelun pohjalta uskaltautuisin heittämään loppuun neljä aihealuetta, jotka nousevat tärkeään rooliin tulevaisuudessa energiatehokkuuden toimintakentälle ja kaikkiin näihin on hyviä käytäntöjä saatavissa työturvallisuuspuolelta:

1. Kokonaisuuden hallinta korostuu.
2. Hankkeiden kokonaisvaltainen valmistelu nousee tärkeään rooliin.
3. Automaatio tuo mahdollisuuksia, mutta osaltaan monimutkaistaa maailmaa.
4. Inhimillistä puolta ei saa unohtaa – osallistaminen työn arkeen.

Tsemppiä tehostamistyöhön!