Turvallisuusjohtamisesta mallia energiatehokkuustyöhön

Törmäsin ensimmäisen kerran otsikon ajatukseen jo useampi vuosi sitten, kun keskustelin suuresti arvostamani energia-osaajan SSAB:n energiapäällikön, Mikko Lepistön, kanssa. Hän oli tapansa mukaan pohtinut asioita hyvin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti esittäen eräässä tapaamisessa ajatuksen, että energiatehokkuustyössä pitäisi ottaa oppia turvallisuustyöstä. Ajatus jäi minulle ”pyörimään takaraivoon” ja nousi uudelleen mieleen, kun työskentelin edellisen vuoden UPM Plywoodilla HSE -päällikkönä. Tänä aikana ymmärsin käytännössä, mitä Mikko oli vuosia sitten oikein tarkoittanut. Avaan viime vuoden aikana kertyneitä oppeja neliosaisen blogin kautta käsitellen asiaa seuraavien kokonaisuuksien kautta:

1. Johtaminen ja johdon sitoutuminen on kaikki kaikessa
2. Energiatehokkuus täytyy tuoda näkyväksi – Viestintä tärkeässä roolissa
3. Tuloksiin hallituilla ja suunnitelluilla investoinneilla
4. Tulevaisuus on muutoksenhallintaa

Nämä tekstin pätkät ovat vain pintaraapaisua molempiin aihepiireihin, mutta toivottavasti niistä herää ajatuksia saaden aikaiseksi hyvää keskustelua.

1. Johtaminen ja johdon sitoutuminen on kaikki kaikessa

Asiat etenevät hyvin, kun johto on vahvasti sitoutunut turvallisuuteen. Tähän liittyvät hankkeet ovat tyypillisesti luonteeltaan sellaisia, joihin johdon on helppo sitoutua. Onkin hyvin vaikea nähdä sellaista johdon katselmusta, jossa turvallisuusasiat eivät olisi mukana. Käytännön esimerkkinä voidaan mainita turvalukitustoimintamallin käyttöönotto: Kun toimintamalli turvalukituksiin on saatu käytäntöön, pienentyy vakavan tapaturman riski oleellisesti. Kun asia on johdolle perusteltu, on heidän hyvin vaikea olla sitoutumatta asiaan. Vastaavasti energiatehokkuustyössä vastaavanlaisia aihepiirejä on selkeästi vähemmän. Yksi mahdollinen lähestymistapa perusteluissa on lähteä aiheeseen kilpailukyvyn kautta. Jokainen säästetty euro tulee suoraan yhtiön tulokseen. Toisaalta tulevaisuudessa energiatehokkuudella ja käytetyllä puhtaalla energialla on yhä suurempi painoarvo yritysten julkisuuskuvassa, mikä osaltaan tulee nostamaan aihepiirin myös johdon pöydälle.

Toinen johtamiseen liittyvä asia, joka monessa yrityksessä vielä kangertelee, on energiatehokkuuden mittarit ja niiden seuranta eri toiminnan tasoilla. Turvallisuudessa mittarit ovat vuosien saatossa muotoutuneet hyvin selkeiksi. Suurimmassa osassa yrityksiä seurataan poissaoloon johtaneita tapaturmia (tai niiden taajuutta) sekä on käytössä erilaisia ennakoivia toimenpiteitä turvallisuuden edistämiseksi (esim. turvallisuushavainnot, turvallisuuskierrosten lukumäärä, tehtyjen toimenpiteiden edistyminen sekä niiden määrä jne…). Vastaavia yleisiä tunnuslukuja ei ole vielä energiatehokkuuteen juurikaan muodostunut. Tämä on osaltaan ymmärrettävää, sillä energiatehokkuus käsitteenä nousi pinnalle vasta 2000-luvun vaihteessa, kun taas työsuojelulla teollisuudessa on yli sadan vuoden perinteet. Mutta yhtä kaikki, ymmärrettäviä ja konkreettisia tunnuslukuja olisi yrityskohtaisesti kehitettävä ja otettava ne aktiiviseen käyttöön työn arjessa. Tässä yhteydessä voisi joku sanoa, että seurataanhan meillä ominaiskulutusta ja se oli viime kuussa 551 kWh/t. Tämä on totta, seurataan kyllä. Mutta kuinka moni yrityksessä hahmottaa, onko ko. luku paljon vai vähän, mikä sen suuruuteen vaikutti ja ennen kaikkea, kuinka siihen voitaisiin vaikuttaa? Kun verrokiksi otetaan työturvallisuus, tehtaan portilla on taululle kirjoitettuna esim. lukema ’551’ tarkoittaen 551 päivää ilman poissaoloon johtaneita tapaturmia. Lisäksi taululla on kirjoitettuna toinen lukema esim. ’1030’ kertoen, että se on paras suoritus kautta-aikojen ilman tapaturmia. Täten konkretian aste on aivan toisella tasolla tapaturmien kuin energiatehokkuuden tiedottamisessa.

Kun mennään johtamiseen arjessa, yksi tärkeä aihepiiri on edistettävän asian nostaminen osaksi tehtaan päivittäisiä rutiineja. Monessa yrityksessä palaverit (ainakin aamupalaverit) alkavat turvallisuudella, mikä  nostaa luonnostaan asian painoarvoa tehtaan toiminnassa. Tämän lisäksi turvallisuudelle on omat palaverirutiinit ja raportointikäytäntönsä teollisuusympäristöissä. Kun olen teollisuudessa eri laitoksilla työskennellyt, varsin harvassa ovat kohteet, joissa aamupalavereissa käsiteltäisiin energiaa tai energiatehokkuutta. Osaltaan tähän vaikuttaa, ettei riittävää mittausdataa ole saatavissa, mutta tämä ei taida olla koko totuus. Selvää kuitenkin on, että mittaamisen ja seurannan kehittäminen mahdollistaisi esim. selkeän monitorointinäkymän toteuttamisen olemassa olevaan ohjausjärjestelmään ja minuutissa läpikäytävän aamupalaveriraportin tuottamisen tehtaiden arkeen. Tällä tavalla saataisiin nostettua myös energiatehokkuus osaksi rutiineja ja nostettua sen painoarvoa. Toisaalta hyvä olisi, jos yksi viikoittainen/kuukausittainen palaveri voisi keskittyä pelkästään energiaan, jolloin meneillään olevia toimenpiteitä saataisiin johdonmukaisesti edistettyä hektisessä arjessa.

Yksi turvallisuuden ennakoivista toimenpiteistä ovat esimiesten toteuttamat turvallisuuskierrokset (’safety walkit’). Näiden tarkoituksena on sekä paneutua johonkin yksittäiseen turvallisuuden osa-alueeseen että näyttää ”kentälle”, että asia on työyhteisössä tärkeä. Olennaisena osana tätä kierrosta ovat keskustelut tuotannon tai tehtaan muun henkilöstön kanssa. Vastaavaa mallia voitaisiin hyödyntää energiatehokkuudessa parantamaan tiedonkulkua ja energiatehokkuustietämystä tehtailla. Toisaalta kierrokset voisivat olla luonteeltaan myös nk. tyhjäkäyntikierroksia, joissa käytäisiin läpi laitteita, joiden ei tarvitse olla ko. tilanteessa käytössä (esim. sahanpurun poistot, jos linja ei ole käynnissä). Toisaalta tässä yhteydessä on myös nostettava esiin valvonnan tärkeys. Sillä kierrokset ovat yksi palanen sovittujen käytäntöjen ja toimintamallien valvontaa, mitä ilman vain harva asia toteutuisi käytännössä. Energiatehokkuuskävelymallin käyttöönotto vaati ensin esimiesten koulutusta ja tukemista, jonka jälkeen energiatehokkuuden tärkeys ja painoarvo voitaisiin ulottaa kentän tasolle.

Yksi Mikko Lepistön keskusteluissamme esiin nostama asia on ollut organisaatiorakenteen vaikutus energiatehokkuustyön tuloksiin. Mikon havainto on ollut, että turvallisuudessa huolehditaan usein organisaatiolla, joka on matriisisuuntainen linjaorganisaatioihin nähden. Näin on järkevää myös energia-asioiden osalta. Vastuu kuitenkin turvallisuudesta kuten energiatehokkuudestakin on ensisijaisesti linjaorganisaatiolla. Linjaorganisaatioiden kustannusvastuuta pitäisi monessa kohdassa selkeyttää. Näin ollen kiinnostus energiatehokkuuteenkin lisääntyisi. Energia-asioiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että energiamarkkinan todelliset kustannukset pitäisi viedä niin alas kuin tekemisen kannalta kohtuullisesti on mahdollista, juuri sellaisenaan kun ne energiamarkkinalla muodostuvat. Esimerkiksi sähkön osalta kysyntäjoustot ja niiden hyödyt pitäisi saada näkymään suoraan sen osaston viivan alla, joka joustot toteuttaa. Myös ennustevirheestä johtuvat kustannukset tulisi kohdentaa sille osastolle, joka ei tietoa tekemisistään ole markkinalla rahaksi muuttanut. Näin intressi aitoon tekemiseen säilyy. Haastava kokonaisuus, mutta ehdottomasti sellainen, mihin suuntaan maailman tulisi mennä.

Hyvä johtaminen on aina hyvin vaikeaa, mutta kuten edellä oleva teksti osoittaa, niin samoja lainalaisuuksia löytyy johdettiinpa sitten tuotantoa, turvallisuutta tai energiatehokkuutta. Kaikki lähtee kuitenkin johdon sitoutumisesta ja kun se on saavutettu, käytännön työ arjessa helpottuu olennaisesti.

Seuraava osa 2 Energiatehokkuus täytyy tuoda näkyväksi – Viestintä tärkeässä roolissa julkaistu 14.5